Kuvahistoriani

 Kurssin ensimmäisen tehtävän tarkoituksena oli tehdä näkyväksi oma elämänkerrallinen suhteeni visuaalisuuteen ja kuvalliseen tuottamiseen. Kuvan toteutin A3-kokoiselle paperille yhdistellen monipuolisesti erilaisia tekniikoita, joiden käyttämisestä kuvallisessa ilmaisussa muistan erityisesti pitäneeni. Olen aina rakastanut kuvallista ilmaisua ja arkielämässäkin esteettisesti kauniit asiat ovat minulle tärkeitä.

Taustalle kasasin eri tekniikoin joitakin mieleeni nousseita visuaalisia muistoja ja mieltymyksiäni. Teokseni yläkulmassa oleva maalaus on toteutettu sormiväreillä, joilla muistan ihan pienenä maalanneeni äitini ja siskoni kanssa paljon kotona. Maalauksen värimaailma muistuttaa hyvin paljon erästä maalausta, jonka tekoprosessi on ikuistettu yhdelle meidän perheen kotivideoista. Vastakkaiseen kulmaan maalasin siveltimellä ja pulloväreillä nykyhetken version kyseisestä maalauksesta.

Tiiliseinä taas puolestaan muistuttaa  minua kuvaamataidosta oppiaineena, sillä jokaisessa kuvaamataidon luokassa jossa olen opiskellut, on aina ollut kyseinen punainen tiiliseinä, joka miellyttää minun silmääni myös visuaalisesti. Kohta on toteutettu vesiliukoisilla puuväreillä, joilla värittämisestä olen aina pitänyt enemmän kuin tavallisilla puuväreillä. Mielestäni niillä saa aikaiseksi helposti todella kauniin ja luonnollisen näköisen väripinnan yhdistämällä keskenään useaa eri väriä ja sävyä.

Myös hiilipiirrokset ja kuivapastelliliiduilla tekeminen on aina ollut itselleni mieluista tekemisen muoto, erityisesti kuvaamataidon tunneilla. Yhdistin tekniikan niihin väreihin ja sävyihin, jotka tällä hetkellä miellyttävät omaa silmääni ja jotka ehkä nykyhetkellä kuvaavat omaa esteettistä makuani.

Vahvana taustasta nousee esiin tusseilla tekemäni yksityiskohtaiset piirrustelut, joita olen nyt vanhempana tykännyt raapustella esimerkiksi vihkojen kulmiin, pahvisiin kahvikuppeihin ja muihin erinäisiin pintoihin. Tämä visuaalisen ilmaisun menetelmä on itselläni käytössä etenkin silloin kun minun pitäisi keskittyä tai on tylsää esimerkiksi kuunnellessa luentoa tai odotellessani jotain. Vaikka näissä piirroksissa tekemisen prosessi on itselleni lopputuloksen säilymistä tärkeämpää, niin pidän myös siitä miltä ne näyttävät kaikkine kiemuroineen ja yksityiskohtineen.

Pääosassa kuvassa on ihmishahmot, joiden piirtämisestä olen aina erityisesti pitänyt. Kuvat on piirretty lyijykynäluonnoksen tavoin, sillä se on itselleni aina ollut, ja on edelleen, mieluisin kuvalisen ilmaisun muoto. En halunnut värittää hahmoja mitenkään, sillä pidän lyijykynäpiirrosten visuaalisesta ilmeestä ilman värejä ja tietystä keskeneräisyydestä. En ole oikeastaan ikinä halunnut värittää lyijykynäpiirroksiani.

Varhaisin ja vahvin kuvataiteeseen liittyvä muistoni on esikoulusta, jossa muistan piirtäneeni lopullisessa elämänkerrassanikin näkyvän tapaisen prinsessan, josta sain kovasti kehuja niin eskarikavereiltani, kuin  aikuisiltakin. Olin omasta tuotoksestani ja osaamisestani erittäin ylpeä. Olen siitä lähtien piirtänyt todella paljon ihmisiä ja ihmisen hahmoisia olentoja.

Olisi ollut odella hauska saada näkyviin koko elämäni aikainen kehitys ihmisten piirtämisessä, mutta työstä olisi silloin tullut erittäin suuritöinen ja kokoinen. Niimpä tyydyin nostamaan työhöni ainoastaan sen kuvan josta muistan kaiken lähteneen ja vertaan sitä tämän vuoden joulukuussa piirtämääni keijukaiseen. Prinsessakuvan jäljensin paperille eräästä lapsuuden kirjaani piirtämästäni versiosta.

Lopullinen työ on aikamoinen eri tekniikoiden ja värien sekamelska, mutta silti pidän kovasti lopputuloksesta. Työtä tehdessä minulle nousi paljon todella rakkaita ja iloisia muistoja elämäni varrelta.